Kokeile nousuvarjoa seuraavalla lomallasi

Gfp-florida-miami-parasailing

Nousuvarjo, jota kutsutaan myös vetovarjoksi, on laji, jonka moni on nähnyt etelän matkoillaan. Se on pyöreä laskuvarjoa muistuttava varjo, jota voidaan hinata muun muassa autolla, vesiskootterilla, moottoriveneellä, moottorikelkalla tai vaikka traktorilla. Hinaajan on oltava tarpeeksi painava verovarjon nostovoiman hillitsemiseksi. Varjo on koko lennon ajan hinausköydellä kiinni Gfp-florida-miami-parasailingajoneuvossa, joten sen käyttöön ei tarvita ilmailulupakirjaa. Välinettä ei määritellä ilma-alukseksi, eli sen käyttäjiltä ei myöskään vaadita koulutusta tai lupakirjoja.

Laji keksittiin 60- ja 70-luvuilla, jolloin kehitettiin ensimmäiset lajissa käytettävät varjot. 80-luvulla se kehittyi urheilulajiksi ja on siitä lähtien nauttinut suurta suosiota. Siinä on järjestetty kansainvälisiä kilpailuja alusta alkaen. Käytettävä varjo ei ole samanlainen kuin laskuvarjo, vaan tarkoitukseen suunniteltu yleensä pyöreä tai neliönmuotoinen varjo. Suomessa yleisempi varjo on pyöreäkupuinen. Neliönmuotoinen varjo voidaan irroittaa hinaajasta, ja siksi vaatii ilmailulupakirjan. Yhdysvalloissa lajin säätelemättömyys on herättänyt viime vuosina kritiikkiä, mutta kotimaassa Suomen Nousuvarjo- ja Leijaliitto ry. tekee työtä lajin turvallisuuden kehittämisen puolesta.

Suomen Nousuvarjo- ja Leijaliitto ry. edistää lajia Suomessa järjestämällä koulutuksia ja kilpailuja. Kilpailuja on lukuisia erilaisia, joissain pyritään saavuttamaan mahdollisimman pitkä lentomatka mahdollisimman pienellä nopeudella, toisissa yritetään yritetään heittää merkkikapulaa pieneen koriin. Koulutuksen on tarkoitus lisätä lajin turvallisuutta, eikä nousuvarjon lennättämistä ilman sitä suositella. Nousuvarjoilussa onkin monitasoinen ja kattava koulutus Suomessa, sillä se yltää lennättäjäharjoittelijasta kouluttajaan ja ansiolennättäjään. Suurin osa kotimaassa nousuvarjoa lennättävistä on saanut koulutuksen.

On epäilemättä huikeaa kiitää korkeuksissa varjon avulla moottoveneen vetämänä. Laji ei vaadi niin paljon fyysistä työtä kuin esimerkiksi vesihiihto, joten se soveltuu useammalle. Siinä voi rentoutua ja nauttia maisemista ja vauhdista samalla, kun moottori tekee työt. Tämän vuoksi niin moni kokeilee sitä etelän lomallaan – mikä sen parempaa, kuin kiitää lämpimässä tuulessa ja upeissa maisemissa turkoosin meren yllä. Esimerkiksi Suomessa käytetyt köydet ovat 100-200 metrin pituisia, ja niillä pääsee 65-140 metrin korkeuteen. Sieltä on jo hyvät näkymät. Monissa turistikohteissa käytetään lyhyempiä köysiä, mutta vauhdista ja korkeudesta pääsee nauttimaan yhtälailla, upeita maisemia unohtamatta.