Avovesiuinti – sopiiko se kaikille?

bahrain-81234_960_720

Avovesiuinti on kasvattanut suosiotaan etenkin triatlonien ansiosta. Se on triatlon-kiljpailujen ensimmäinen osuus. Suomessa se on aina ollut suosittua runsaiden vesistöjen ansiosta, ja uiminen avovesissä onkin myös suositun avantouinnin sukulaislaji. Tärkeintä on vahva uintitaito, ja mikäli sitä ei löydy, voi jonkin aikaa ottaa tunteja ja treenata sisäaltaissa ennen kuin uskaltautuu uimaan ulkovesissä.

Laji vaatii hyvin vähän varuteita, joten se on helppo aloittaa. Uima-asu on tärkein asuste. Kannattaa valita asu, joka istuu hyvin eikä rajoita liikettä liikaa. Myös uimalasit on hyvä olla. Ulkona uimiseen sopivat värilliset, polarisoidut tai peililasit. Ne vähentävät häikäisyä ja suojaavat silmiä sekä auringonvalolta että vedeltä ja roskilta. Uimahattu ei ole pakollinen, mutta mikäli kilpaileminen kiinnostaa, kirkkaanvärinen uimahattu saatetaan vaatia. Märkäpuku voi olla myös hyvä ostos etenkin kilpailemista varten ja välikausikelejä varten.

Suomessa avovesiuintikausi jää lyhyeksi. Vesistöjen ollessa jäässä treenaaminen siirtyy sisätiloihin. Uima-altaassa voi pitää yllä uintikuntoa, mutta lyhyt kausi on myös haittapuoli suomalaisille avovesiuijille. Jos ei tykkää uida sisätiloissa tai klooratuissa altaissa, joutuu joka vuosi aloittamaan harjoittelun uudestaan, eikä kehitystä tapahdu niin paljoa.

Avovesiuintiin liittyy myös riskejä, joita altaassa uimisessa ei ole. Eläimet, kasvillisuus, auringonvalo, merivirrat ja aallot tuovat lajiin haastetta ja vaaroja. Ulkomailla uidessa vaarat ovat vielä suuremmat – isoilla merilla on vaarallisia virtauksia, suuria aaltoja ja helposti ärsyyntyviä eläimiä. Lisäksi hypotermia ja hypertermia tuovat omat riskinsä lajiin.

Vuonna 2010 maailmanluokan avovesiuija Fran Crippen menehtyi hypotermiaan, eli kehonlämpötilan liialliseen laskemiseen. Hypotermian voi aiheuttaa pitkäaikainen oleskelu liian kylmässä vedessä, ja jos sen merkkejä ei osaa tunnistaa, se voi olla kohtalokas. Hypertermia puolestaan viittaa kehonlämpötilan liialliseen nousemiseen. Sen syynä voi olla liian lämpimässä vedessä treenaus pitkän aikaa. Jos keho ei pysty haihduttamaan ylimääräistä lämpöä, voi seurata vammoja tai pahimmassa tapauksessa kuolema.

Jos avovesiuinnin pitää harrastuksena, ja tutustuu riskeihin omilla uintialueillaan, on harrastus suhteellisen vaaraton etenkin kotimaassa. Ammattimaisemmalle tasolle ja kilpailuihin ryhdyttäessä ei ole huono idea hankkia aiheeseen perehtynyt valmentaja. Joka tapauksessa, aavalla järvellä tai merellä uiminen on kokemus vailla vertaansa